Olen mieltynyt jostain syystä nyt yrttikurssin puitteissa mesiangervoon. Olen ihaillut monta vuotta sitä pihallani sillä se on todella kaunis ja tuoksuu hyvältä. Luulin sitä aluksi pihaan istutetuksi kasviksi ja olin tunnistavinani sen jonkin sortin angervoksi. Epäilykset alkoivat kuitenkin kasvaa, kun havaitsin, että sitä kasvaa kosteahkolla alapihallamme vähän joka puolella: tuskin sitä olisi kukaan noin moneen paikkaan siellä istuttanut tontilla, jossa ei muutenkaan ollut istutettuja kasveja muuta kuin parissa kukkapenkissä yläpihalla. Ja sitten huomasin, että tätä kaunotarta kasvaa myös kaikialla ojien pientareilla pitkin maakuntia. Tällä yrttikurssilla sitten oikeastaan vasta ymmärsin, että kyseessä on mesiangervo. Mikä onni, etten ole saanut sitä kitketyksi omalta pihaltani mihinkään (sen verran sitkeä kasvi taitaa olla kyseessä).

Mesiangervo kasvaa mielellään purojen ja jokien varsilla, kosteilla niityillä ja suoperäisillä mailla sekä metsämailla aina 1000 metrin korkeuteen saakka. Se on alkujaan kasvanut luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa ja on sieltä levinnyt myöhemmin myös Pohjois-Amerikkaan. Euroopassa kasvia kutsuttiin "Niittyjen kuningattareksi", sillä se saattaa vallata kostean niityn kokonaankin ja on varsin majesteetillinen näky kukkiessaan. Sanotaan myös, että kuningatar Elisabeth I piti mesiangervosta kovasti ja halusi sitä käytettävän huoneistonsa lattioilla peittämään epämiellyttäviä hajuja ja karkottamaan syöpäläisiä. Tällainen tuoksuvien kasvien käyttö tähän tarkoitukseen oli yleistä 1500-luvulla.

Mesiangervo sisältää särkylääkkeisiin kuuluvan salisyylihapon kaltaista kemikaalia, jonka eräs italialainen professori onnistui erottamaan 1800-luvulla. Asperiini on kaiketi tästä tapahtumasta lähtöisin. Tämän kemikaalinsa ansiosta mesiangervolla on särkyä poistavaa vaikutusta. Erityisesti sen kukat ovat rohtovaikutukseltaan hyviä. Niistä saadaan flunssan hoitoon erinomaista teetä. Koko kasvia on käytetty vatsahappojen tasapainottamiseen ja tuoretta juurta ripulin hoitoon. Tuoretta juurta käytetään myös homeopaattisiin valmisteisiin. Tuoreita lehtiä ei suositella sydänvaivoista kärsiville. Myös jos olet allerginen asperiinille, kannattanee kasvi jättää syömättä.

Mesiangervon lehtiä ja kukkia voi säilöä kuivaamaalla. Kukat kuivataan sellaisinaan mutta lehdet kannattaa hiostaa ennen kuivatusta, jolloin niistä irtoaa paremmin makua.

Käytin tässä kirjoituksessa lähteenä paitsi yrttikurssilta opittua niin myös Jekka McVicarin kirjaa "Suuri yrttikirja" (WSOY 2004).

Mesiangervo kasvaa Suomessa luonnonvaraisena, mutta sitä voi siirtää hyvällä menestyksellä myös omalle pihalleen. Kasvupaikaksi kannattaa valita kostea maa aurinkoiselta tai puolivarjoisalta paikalta.