Moikka taas pitkästä aikaa.

Keskiviikkona 7.7. käytiin yrittikurssilaisten kanssa tutustumassa Frantsilan Kehäkukkaan, jossa saimme ensin lyhyen esittelyn luonnonyrttien käytöstä rohtoina ja kauneudenhoidossa sekä Frantsilan tuotteiden tuote-esittelyn. Sen jälkeen tutustuimme pihalla olevaan yli 300 erilaista yrttiä sisältävään näytetarhaan, josta löytyi jos jonkinlaista yrttiä. Oli hyvä nähdä erilaisia minttuja, väinönputkea (Angelica archangelica), ranskalaista rakuunaa (Artemisia dracunculus), kamomillasauniota (Matricaria recutita) ja aaprottiakin (aaprottimaruna, Artemisia abrotanum) ihan elävänä ja päästä hieman haistelemaan ja maistelemaan niitä ja siten luomaan omaa mielikuvaansa näistä kasveista. Samalla tuli vähän kertausta keväällä opitusta ja sai tilaisuuden saada vastauksia joihinkin mieleeni tulleisiin kysymyksiin.

Päällimmäisenä tältä retkeltä jäi innostus kamomillasaunioon. En ole ikinä hypistellyt kyseistä kasvia käsissäni tai edes nähnyt sellaista missään aikaisemmin. Oikeastaan ainoa mielikuva kasvista on yrttitee, jota iäkkäät englantilaisrouvat aina juovat kaikissa vanhoissa englantilaissarjoissa ja -elokuvissa. Tuoksu oli ihanan raikas ja kukka sievä ja ehkä siksi se jäi mieleeni erityisesti tältä retkeltä. Tilasin Hyötykasviyhdistyksestä kamomillasaunion siemeniä yrttikurssin alussa, mutta silloin oli jo myöhäistä laittaa niitä kasvamaan tätä vuotta varten. Laitan siemenet maahan syksyllä, jolloin ne saavat kylmäkäsittelyn ja antavat satoa jo ensi kesänä. Tuskin maltan odottaa. :)

Kamomillan nimellä tunnetaan ilmeisesti pääasiassa kahdenlaista kamomillaa: kamomillasauniota  sekä roomalaista kamomillaa (Chamaemelum nobile), joka tunnetaan myös jalosauramon nimellä. Kamomillasaunio on yksivuotinen, n. 20-40 cm korkea, runsashaarainen, hento ja tuoksuva ruoho. Sillä on paljon kukkia, jotka ovat kooltaan 1-2,5 cm leveitä kukkamykeröitä. Keltainen mykeröpohjus on korkea ja ontto ja alastaipuvat laitakukat ovat valkoiset. Juuri ontto mykerönpohjus auttaa tunnistuksessa, sillä millään muulla "päivänkakkaran" näköisellä kasvilla ei mykerö ole ontto. Kamomillasaunio on elänyt aikoinaan Suomessa laajalti luonnonvaraisenakin, mutta koska se ei kestä minkäänlaista rikkaruohomyrkkyä, on se hiljalleen hävinnyt lähes kokonaan luonnostamme.

Roomalainen kamomilla muistuttaa ulkonäöltään kamomillasauniota. Se on n. 10 cm korkea ja kasvusta on n. 45 cm leveä. Kukinnot ovat mykeröitä, joissa on keltainen kehräkukka ja valkoinen laitakukka. McVicarin Suuressa yrttikirjassa sanotaan myös, että se on kestävä perenna ja hyvä maanpeitekasvi. Mutta tämä kirja on kirjoitettu Iso-Britanniassa, joten suomen oloihin kasvi ei välttämättä ihan yhtä hyvin kotiudu. Frantsilan näytetarhassakin roomalaisen kamomillan kasvatuksessa oli mennyt jokin pieleen, sillä kasvin kohdalla oli vain tyhjä aukko. Itse kuitenkin ajattelin sitäkin ehkä ensi vuonna kokeilla, sillä se on ilmeisesti vielä satoisampi kuin kamomillasaunio.  Näin se olisi sopivampi kasvi mm. vaaleatukkaisten elämänkumppaneitteni (aviomieheni ja tyttäreni) hiusten huuhteluaineeksi, sillä se kirkastaa hiusten luontaista vaaleaa väriä. Kamomillavettä varten tarvitaan kourallinen kamomillankukintoja ja 1 litra kiehuvaa vettä. Vesi kaadetaan kukintojen päälle ja annetaan hautua n. puoli tuntia. Sen jälkeen neste siivilöidään ja jäähdytetään peitettynä. [2, 3]

Rohtona kamomilla on tunnettu jo tuhansia vuosia. Sanotaan, että kamomillasaunion vahvasti tuoksuvat kuivatut kukinnot sisältävät jopa prosentin eteeristä öljyä, jolla on hyvät antiseptiset ja tulehdusta torjuvat ominaisuudet. Kamomilla estää tulehduksia ja lievittää kipuja, alentaa kuumetta ja estää mahahaavaa. Se parantaa myös limakalvotulehduksia ja edistää haavojen paranemista sekä lievittää rauhattomuutta.

Ihottuman tai allergian hoitoon lähde [2] neuvoo valmistamaan öljyä pakkaamalla hillopurkki täyteen kamomillan kukintoja ja peittämällä ne sitten oliiviöljyllä. Purkin annetaan tekeytyä auringossa n. kolmen viikon ajan. Tätä samaa öljyä voi käyttää myös rauhattomuuteen mm. lisäämällä 5-6 tippaa tätä öljyä kylpyveteen.

Rauhoittumiseen ja pinnan kireyteen voi nauttia myös kamomillaa teenä. Se voidaan valmistaa esim. laittamalla mukin pohjalle n. 1 tl kamomillan kukkia ja kaatamalla päälle kuumaa vettä. Annetaan hautua n. 3-5 minuttia ja siivilöidään. Halutessaan juomaan voi lisätä hieman hunajaa ja sitruunanviipaleen ja juoma voidaan nauttia joko kylmänä tai kuumana.

Kamomillaa kutsutaan myös "kasvien lääkäriksi", sillä se elvyttää huonosti menestyviä kasveja niiden läheisyyteen istutettuina. Yrttikurssin opettaja neuvoikin, että esim. marjapensaiden, kasvimaan yms. hyötykasvien läheisyyteen  voi isuttaa kamomillaa, jolloin se edistää näidenkin kasvien kasvua ja samalla parantaa satoa.

Kamomillaa säilötään pääasiassa kuivaamalla kukintoja. Myös öljyä voidaan valmistaa kuten aikaisemmin tuli kerrottuakin. Kukat voidaan kuivata huoneenlämmössä ja ne kannattaa säilöä värillisiin lasipurkkeihin, jolloin auringon valo ei vahingoita niiden väriä.

Yliannostus mitä tahansa kamomillaa voi auheuttaa pahoinvointia ja huimausta. Yliannostus tarkoittaa suurta määrää, muutamasta teekupillisesta sitä tuskin saa.

 

Lähteet:

[1] Piippo, Sinikka. Luonnonyrtit: villivihannekset ja marjat. WSOY, Helsinki, 2005.

[2] McVicar. Suuri yrttikirja. WSOY, Helsinki 2004. Suomentaja Katri Pirttijärvi. Alkuperäinen teos julkaistu Iso-Britanniassa ensimmäisen kerran 1994 (Jekka's Herb book).

[3] 719801LK Yrttikurssin kurssimateriaalit, Lempäälä opisto / Outi Karttunen