Katselin tuossa eilen kasvimaallani hääriessäni ja kasvihuonetta pestessäni, että nokkosetkin alkavat työntämään päitään ylös maasta. Viime kesän muistot nousivat mieleen. Erityisesti muistot siitä, miten reilun vuoden ikäinen tyttäreni vipelsi liian isot kumisaappaat jalassaan perässäni kasvimaalle syömään ruohosipulia. Oli täysin mahdotonta saada häntä kulkemaan käytäviä pitkin, kun porkkanapenkin yli oli kaikkein lyhyin matka. Muistelin myös, miten hän oli pyllähdellessään aina törmännyt ikävästi nokkosiin, joita alapihallamme on joka paikassa. Pahaa teki ja nokkosista yritettiinkin päästä kiivaasti eroon niittämällä niitä muutamankin kerran kesän aikana. Keräsin niitetyn heinä ja kuivatin sen kaneillemme talveksi. Ei käynyt silloin mielessäkään, että nokkoset olisi voinut syödä itsekin. :)

Sanotaan, että nokkosta kannattaisi syödä jossain määrin joka päivä niin pysyy terveenä. Kasvilla tunnetaankin paljon terveysvaikutuksia. Se mm. hajottaa sappikiviä lisäämällä sapeneritystä, lisää hien- ja virtsaneritystä ja irrottaa limaa sekä alentaa jonkin verran verensokeria. Lisäksi kasvi auttaa ruoansulatusta, helpottaa suolen toimintaa ja lisää vastustuskykyä (suoliston hyvä kuntohan parantaa jo sinällään vastustuskykyä!). Siemenet auttavat pienissä määrin nautittuina kevätväsymykseen. Sitä voidaan myös käyttää rasvoittuville hiuksille hiusvetenä, jolloin se rauhoittaa päänahan hiustuppien talineritystä. Nokkonen lisää myös maidoneritystä, joten se on hyväksi imettäville äideille. Kumpa olisin tuonkin tiennyt silloin, kun vielä tytärtäni imetin...

Nokkosta voidaan käyttää myös helpottamaan heinänuhaa ja allergiaa siedätyshoitona. Tällöin nokkosesta voidaan tehdä esim. teetä ja nauttia sitä säännöllisesti aloittaen ennen siitepölykauden alkua. Itse kärsin melko ikävästä heinäallergiasta ja ajattelin kokeilla miten tämä nokkostee auttaisi. Pitää vielä selvittää, että miten vahvaa teetä ja miten usein kannattaisi juoda sekä miten pitkään nokkosella siedättäminen kestää. Lääkäreiden tekemä siedätyshoito, jossa allergiaa aiheuttavaa ainetta pistetään ihonalle neulalla, kestää n. 2 vuotta. Samoin ilmeisesti myöskin pelkkää timotei-heinää siedättävä pillerisiedätyshoito. Mutta miten mahtaa olla tämän nokkosversion kanssa?

Nokkosesta voidaan käyttää koko kasvi (lehdet, siemenet ja juuret) ja sitä voidaan kerätä koko kasvukauden ajan. Parhaimpia ovat kuitenkin nuoret keväiset versot sekä myöhemmin versojen latvat. Ne sisältävät vähemmän nitraattejakin, joita nokkosessa on yleensä runsaasti. Säilöntätapoina parhaimpia lienee kuivatus (nokkosjauhe, lehtivihreäjauhe) sekä ryöppäys ja sen jälkeen pakastus. Ruoanlaittoon helpoin muoto lienee pakastus. nokkonen suositellaan ryöpättävän ennen syömistä, sillä se vähentää kasvin nitraattipitoisuutta. Myös runsaasti C-vitamiinia sisältävien ruokien syöminen nokkosen kanssa alentaa nitraattien saantia nokkosesta. Koska nokkonen kerää mielellään itseensä nitraatteja, sitä ei kannata kerätä paikoista, jossa sitä on tarjolla paljon. Tällaisia paikkoja on esim. kompostit ja huussien takuset. Mitä pahaa niissä nitraateissa sitten on? No niiden tiedetään lisäävän syöpäriskiä, sillä osa nitraateista muuttuu ihmisen elimistössä syöpää aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi.

Myös kasvinsuojelussa nokkonen on hyvä kasvi. Antamalla nokkosten rehottaa marjapensaiden alla ne estävät mm. härmän tulemisen hyötykasviin. Samanlainen vaikutus on myös hieman vähemmän polttelevalla kamomillalla. Nokkosesta voidaan myös tehdä nokkosvettä tai nokkoskäytettä. Niitä voidaan käyttää sekä tuholaisten luonnonmukaiseen torjuntaan (esim. kasvimaalla tai yrttitarhassa) tai sitten lannotukseen (hyvin typpipitoista). Nokkosvettä voi valmistaa esim. siten, että laittaa päivällä kastelukannuun kasa nokkosia (joko tuoretta tai kuivattua) ja annetaan seistä seuraavaan päivään. Nokkoskäytteessä nokkosten annetaan olla vedessä 1-3 viikkoa. Nokkoskäyte tuoksuu voimakkaalle (jopa pahalle), mutta on erittäin typpipitoista. Sen voi säilöä vaikka kanisteriin ja annostella sieltä tarpeen mukaan (käytetään laimennettuna).

Tällaisia asioita kirjoittelin ylös yrttikurssilla nokkosesta. Itse ainakin aion kerätä ja säilöä sekä pakasteeksi että jauheeksi nokkosta ensi talvea varten. Aloitan varmastikin nokkoseen tutustumisen tässä lähipäivinä lapsuudestani tutuilla nokkosletuilla. Ehkä siitä sitten uskaltautuu laajentamaan käyttöä laajemmallekin. Lisäksi aioin tuota nokkossiedätyshoitoa tutkia vähän tarkemmin. Lisäksi aion puutarhassani yrittää rajoittaa nokkoset tietyille alueille, jossa niihin ei jatkuvasti polta nilkkojaan - kokonaan en niistä enää yritäkään päästä eroon. :)