Tässä muutamina viime päivinä olen yrittänyt keksiä, mitä ihmettä kasvimaalleni laittaisin nyt kun olen sen vihdoin saanut käännettyä ja suurimmat rikkaruohot nypittyä. Tai kyllä minä oikeastaan tiedän, mitä haluaisin kasvattaa ja siemenetkin on jo hankittu, mutta järjestystä pitää vielä miettiä. Lisäksi käännän hieman lisää maata perunoille sekä toisen nauriille ja maa-artisokalle. Lisäksi rakennan kohopenkin kurkuille ja kurpitsoille. Yrteille aion rakentaa hieman vähemmän kosteaan paikkaan yrttipuutarhan. Siihen varmastikin palaan myöhemmin. Siihen asti yrtit saavat kasvaa ruukuissa.

Kasvimaa oli ollut  kesannolla vuosia ennen muuttoamme ja oikeastaan vasta viime keväänä anoppini kanssa käänsimme pienen kasvimaan tuolle alueelle. Kokoa on suunnilleen 10 neliötä ja maanlaatu on hyvin savista ja märkää. Tänä vuonna käänsin sinne viime syksyisiä lehtiä ison kasan, lehtikompostia sekä karkeahkoa hiekkaa siinä toivossa, että se vielä joku kevät muistuttaisi multaa. Lisäksi kärräsin päälle vielä kasvihuoneesta viime vuotiset kasvuturpeet. Nyt maa näyttää oikein kauniin multavalta - kunnes erehtyy katsomaan tarkemmin. Savimöykkyjä ei jotenkin saanut (tai sitten jaksanut) pilkkoa paikoin nyrkkiä pienemmiksi. Joskin työ tuntui tänä vuonna kokonaisuudessaan helpommalta kuin viime keväänä, niin että ehkä jotain edistystä on tapahtunut. Eikä rikkaruohojakaan ehkä ihan yhtä paljoa ole nyt.

Kasvihuone laitettiin viime keväänä myös kasvimaan viereen. Se on sellainen pikkuinen, n. 6 neliöinen ja polykarbonaattikennolevyistä tehty. Siinä sitä sitten kokeilin tomaatteja, kurkkuja, kesäkurpitsaa ja paprikoita viljellä. Yhtään en tiennyt, miten kasvihuonetta käytetään. Laitetaanko sinne kasvit ruukuissa vaiko tehdäänkö sinne pedit, joihin laitetaan kasvualusta? Ilmeisesti kumpikin tapa on käytössä. Itse päädyin tekemään pihalta löytyneistä vanhoista rakennusaikaisista kapeista lekaharkoista reunukset penkeille, jotka sitten täytin puutarhan turvemullalla. Lisäksi minulla oli siellä tomaattien juurilla kasvamassa erilaisia basilikoita, salaattia ja persiljaa. Persilja vahvistaa ja parantaa tomaatin makua, joten sitä kannattaa tomaattien kanssa viljellä. Basilikat taas toimivat tuholaistorjunnassa.

No viime kesän kasvihuonesadolle kävi huonosti, sillä tomaatteihin tuli jokin ikävä hometauti, joka ilmeisestikin johtui liian huonosta ilmanvaihdosta. Vaikka heti huomattuani poistin homeiset osat, se levisi lyhyessä ajassa koko valoisamman puolen rivin kasveihin ja siitä sitten lopulta kaikkiin tomaatteihin ja paprikoihin. Myös kesäkurpitsa selkeästi kärsi kasvihuoneesta. Basilikat ja persiljat sekä salaatit sitä vastoin eivät olleet moksiskaan. Samoin kasvihuonekurkkut tuottivat satoa ensimmäisiin pakkasöihin asti. En käyttänyt syksyllä lisälämmitystä, mikä olisi ehkä antanut lisäaikaa vielä kypsymässä oleville kurkuille.

Syitä siihen, miksi tomaateilleni kävi niin kuin kävi, on varmastikin useita. Mietin niitä talven aikana kuumeisesti ja ostin jopa pelkästään kasvihuoneita käsittelevän kirjankin (Marie Åberg Secher: Kasvihuone. Otava 2005), joka jonkin verran valotti asioita. Ensinnäkin sidoin tomaatintaimeni väärin (liian tiukalle), jolloin yksi tomaateista katkesi ja samalla vioittui. Tämä kasvi olisi ilmeisesti pitänyt poistaa kokonaan heti alkuunsa, sillä tauti lähti juuri siitä liikkeelle. Vaan kun en raaskinut muka ottaa sitä pois vaan halusin katsoa, että toipuisiko se. Se oli virhe! Pois vaan surutta kaikki tuollaiset vialliset yksilöt heti alkuunsa ettei koko sato pilaannu.

Toinen selkeä virhe oli puutteellinen ilmanvaihto. Huoneessa tuli mukana vain 1 kattoikkuna, joka selkeästi oli liian vähän. Vaikka pidin käytännössä koko kesän sekä ikkunaa että ovea auki päiväsaikaan, oli kasvihuoneen lämpötilanvaihtelut suuria ja lämpötila saattoi heinäkuussa jo heti aamupäivästä nousta yli 40 asteen, jos en ovea ehtinyt ajoissa avaamaan. 40 astetta on liian korkea lämpötila, sillä siinä lämpötilassa solusto alkaa paistua. Yritin selvittää talven aikana mikä olisi oikea kattoikkunoiden lukumäärä tuon kokoiseen kasvihuoneeseen, mutta mitään tarkkaa lukua en saanut määritellyksi. Jossain lähteessä sanottiin (en muista tarkemmin missä), että katon pinta-alasta n. 1/3 olisi hyvä saada auki, jotta lämpötila saadaan mahdollisimman äkkiä laskemaan sopivaksi. Hankin täksi vuodeksi toisen kattoikkunan ja siihen samanlaisen automaattiavaajan (perustuu materiaalin lämpölaajenemiseen) kuin ensimmäiseenkin. Lähden kokeilemaan sillä, että riittäisikö se. Periaatteessa yhdessä oven kanssa pinta-ala alkaa oleen lähellä sitä 1/3:aa katon pinta-alasta...

Kolmas virhe, jonka tein viime kesänä, oli kastelu liian kylmällä vedellä. Suihkuttelin kasvejani surutta puutarhaletkulla, johon vesi tuli suoraan kaivosta. Vesi oli aivan varmasti liian kylmää. Vasta loppukesästä aloin laskea illalla ämpäreihin ja kastelukannuihin vettä valmiiksi seuraavaa päivää varten, mutta alkukesästä kasvit kyllä varmasti kärsivät liian kylmistä suihkuista. Se myös käsittääkseni altistaa kasvitaudeille. Tänä kesänä aion hankkia jostain ison sadevesitynnyrin tai pari, jonka sijoitan kasvihuoneen viereen sen pohjoispuolelle. Kun pidän tynnyrit aina täynnä vettä, ne toimivat myös kasvihuoneen lämpötilan tasaajina (jos ovat riittävän lähellä huoneen seinää ulkopuolella). Näin siksi, että päivällä tynnyreissä oleva vesi lämpiää auringon paisteessa ja illalla taas ilman viiletessä tynnyreihin varastoitunutta lämpöä vapautuu ympäristöön ja näin lämmittää myös kasvihuonetta. Seurauksena kasvihuoneen lämpötilaerot tasaantuvat. Tätä teoriaa aion kokeilla käytännössä tänä kesänä. En ole muuten keksinyt muistaakseni tätäkään asiaa itse, vaan olen lukenut tämän jostain alan kirjasta tai lehdestä.

Neljäs virhe oli ehkä liian aurinkoinen kasvupaikka. Periaatteessa kennolevy-kasvihuonetta ei tarvitisisi varjostaa kuten kirkasseinäistä (lasi tai ohuempi polykarbonaattilevy) kasvihuonetta, mutta lämpötilojen tasauksessa olisi ehkä hyvä jonkinlainen osapäiväinen varjostus kuitenkin. Tänä kesänä istutan kasvihuoneen eteläpuolelle auringonkukkia antamaan lievää varjoa kasvihuoneellekin. Viime kesänäkin minulla tosin oli siinä jo muutama auringonkukka, mutta ne eivät oikein ehtineet kasvaa kunnolla myöhäisestä kylvöstä johtuen. Tänä vuonna osa taimista on jo kasvamassa, joten pitäisi keritä. :)

Viides virhe oli istuttaa kasvihuoneeseen tomaattien kaveriksi kesäkurpitsa. Ne eivät ole soveliaita naapureita, joten tomaattien sairastuessa, myös kurpitsa sairastui. Ei se kurpitsa muutenkaan oikein viihtynyt kasvihuoneessa, joten parempi antaa niiden kasvaa jatkossakin lehtikompostin päällä, jossa ne tuntuvat viihtyvän mainiosti. Joka vuosi olen keväällä tekemäni lehtikompostin päälle istuttanut yhden kesäkurpitsan, sillä siinä on riittävästi lämpöä sitä rakastavalle kurpitsalle sekä ravinteita ja samalla kasvi toimii kompostin kosteuden indikaattorina. Ts. jos kurpitsa kärsii kuivuudesta tai liiallisesta kosteudesta, kärsii siitä kompostikin.

Näillä eväillä aion tänä kesänä saada kasvihuoneestani hyvän sadon. Kasvit taidan siirtää sinne jo tänä viikonloppuna, kun kelitkin ovat näin kesäiset.